Kylläpä aika kulkee.... Muutto maalle Pohjois-Karjalaan ja uuden elämän opettelu on vienyt oman aikansa ja kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Nyt täytyy taas ryhdistäytyä tällä(kin) rintamalla.

Tuisku on nyt 10,5 kk ikäinen ja nauttii valtavasti elämästään ja talvesta. Vaikka ulkona paukkuisi -30 asteen pakkanen, tämä tyttö makaa ulkona hangessa kun toiset karvakorvat ei työnnä edes kuononpäätä ulos lämmitetystä kopista!  "Mitä kylmempi sen parempi" sanoo Tuisku. Sisälle kun sen ottaa, niin hetken päästä se jo alkaa läähättämään ja haluaa takaisin ulos.

Nyt kun maaginen 1 vuoden ikä lähestyy, odotan mielenkiinnolla milloin se ns. "mörköikä" alkaa! Ja samoin olen odotellut milloin Tuiskussa alkaa ilmetä niitä paljon puhuttuja laumanvartijan luonteenpiirteitä! Nyt vielä se on kaikkien kaveri, eikä ole antanut minkäänlaista näyttöä vartijan luonteesta. Paitsi silloin kun nämä kaksi kahelia seropia päättivät lähteä omille teilleen vuoden vaihteessa niin Tuisku-tyttö jäi pihaan ulko-oven eteen istumaan. Eihän kotia voi jättää ilman vartiointia!!

Uskoisin että syy Tuiskun "helppoon" luonteeseen on ainakin osittain siinä ettei se ole saanut minkäänlaista ärsykettä elämänsä aikana. Se on saanut viettää rauhallista ja onnellista koiranelämää maalla kahden umpihölmön seropin kanssa ilman että mikään olisi koskaan uhannut sen elämää. Kävelyllä kun käydään, niin vastaan tulee toinen ihminen ehkä kerran kuussa jos silloinkaan. Vieraat jotka meille tulevat, saavat Tuiskulta ihan yhtä sydämmellisen vastaanoton, kuin näiltä kahdelta muultakin.

Saa nähdä kuinka Tuisku reagoi siihen kun viikon päästä lauma lisääntyy yhdellä uudella tulokkaalla. Haemme silloin Rovaniemieltä pikkuisen pohjanpystykorvan poikapennun  Sittenpä Tuisku ei enää olekaan meitin vauveli!