Jaahas!!! Ja mikäs se tämä on???

No tämähän on Riekkorannan Okko. Pikkuinen pohjanpystykorvan pentu joka saapui meille viikko sitten ja sen jälkeen tytöt ei olekaan saaneet hetken rauhaa, paitsi silloin kun Okko on sisällä ja tytöt tarhassa.

Hyvin kyllä Tuiskun, Nasun ja Nupun hermot on VIELÄ ainakin kestäneet pikku-ukon sähläämistä! Jätkä roikkuu tyttöjen mahanahassa kiinni niin että kaikki jalat on ilmassa, mutta tytöt tyytyy vain pikkuisen ravistelemaan jotta Okko irrottaisi otteensa. Ja nyt on selvästi havaittavissa Tuiskussa sitä vartijapuolta. Okko pitää olla koko ajan näkökentässä, muuten tulee hätä ja huoli.

Kylläpä jaksaa pitää pakkasia!! Tänäänkin aamulla mittarissa oli -29 astetta! Täytyy sanoa että pikkuhiljaa saisi jo pakkasukon ote hellittää!

Tuisku tosin saattaa olla eri mieltä asiasta, mutta toiset koirat varmastikin yhtyvät minun mielipiteeseeni.

Tässä kuvassa on Tuiskun kaverina Nasu huuruparta. Nasukin nauttii talvesta, mutta nyt alkaa olla lunta jo sen verran ettei reppana pääse töpöjalkojensa kanssa minnekään auratuilta teiltä ja poluilta

Nasusta löytyy äidin puolelta karhukoiraa ja samojedia ja isänsä on puhdasverinen labradorinnoutaja, joten karvapeite on tälläkin tytöllä kohdallaan. Ja sitä on todella tarvittu tänä talvena!!!!

Kylläpä aika kulkee.... Muutto maalle Pohjois-Karjalaan ja uuden elämän opettelu on vienyt oman aikansa ja kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Nyt täytyy taas ryhdistäytyä tällä(kin) rintamalla.

Tuisku on nyt 10,5 kk ikäinen ja nauttii valtavasti elämästään ja talvesta. Vaikka ulkona paukkuisi -30 asteen pakkanen, tämä tyttö makaa ulkona hangessa kun toiset karvakorvat ei työnnä edes kuononpäätä ulos lämmitetystä kopista!  "Mitä kylmempi sen parempi" sanoo Tuisku. Sisälle kun sen ottaa, niin hetken päästä se jo alkaa läähättämään ja haluaa takaisin ulos.

Nyt kun maaginen 1 vuoden ikä lähestyy, odotan mielenkiinnolla milloin se ns. "mörköikä" alkaa! Ja samoin olen odotellut milloin Tuiskussa alkaa ilmetä niitä paljon puhuttuja laumanvartijan luonteenpiirteitä! Nyt vielä se on kaikkien kaveri, eikä ole antanut minkäänlaista näyttöä vartijan luonteesta. Paitsi silloin kun nämä kaksi kahelia seropia päättivät lähteä omille teilleen vuoden vaihteessa niin Tuisku-tyttö jäi pihaan ulko-oven eteen istumaan. Eihän kotia voi jättää ilman vartiointia!!

Uskoisin että syy Tuiskun "helppoon" luonteeseen on ainakin osittain siinä ettei se ole saanut minkäänlaista ärsykettä elämänsä aikana. Se on saanut viettää rauhallista ja onnellista koiranelämää maalla kahden umpihölmön seropin kanssa ilman että mikään olisi koskaan uhannut sen elämää. Kävelyllä kun käydään, niin vastaan tulee toinen ihminen ehkä kerran kuussa jos silloinkaan. Vieraat jotka meille tulevat, saavat Tuiskulta ihan yhtä sydämmellisen vastaanoton, kuin näiltä kahdelta muultakin.

Saa nähdä kuinka Tuisku reagoi siihen kun viikon päästä lauma lisääntyy yhdellä uudella tulokkaalla. Haemme silloin Rovaniemieltä pikkuisen pohjanpystykorvan poikapennun  Sittenpä Tuisku ei enää olekaan meitin vauveli!

Voi herrenjestas kuinka ihanaa onkaan olla koira ja peuhata kurassa ja mudassa!!

Maaliman parasta hommaa!!! Jee!! Vettä sataa ja maa on ihanan märkä ja pehmeä ja mutainen

Mutta hitto kun toi emäntä tulee ja pilaa kaiken! Just kun oli niin kivaa ja ihanaa niin sitten se tuli ja haki sisälle ja suihkuun   Kaikki se "hyvän tuoksuinen" kura on nyt pesty pois ja enää en pääse ulos kuin pikapissalle ennen nukkumaan menoa! nyyh! Elämä on niin epäreilua, mutta ehkäpä huomenna sataa taas

Käytiinpä tuossa alkuviikosta Tuiskun kanssa kyläilemässä.

Kyläpaikka oli ihanan hiljaisen hiekkatien varrella korkeiden aitojen suojaama pesäpaikka jossa asusteli emännän lisäksi muutama iso laumanvartija ja pari muutakin koiruusta

Tuiskua pelotti (yllätys, yllätys) alkuun kovasti, vaikka vapaana ei ollut muita kuin "pikkuinen" (40 kg) puolivuotias karvaturri, joka tosin oli Tuiskua kaksi kertaa kookkaampi, mutta ihanan suloinen ja kiltti pojan pullero

Ensin haisteltiin aikansa ja sitten jo pikkuisen juostiin peräkanaa, mutta sen verran suuri oli leikkikaveri ettei isompia painiotteluita saatu aikaiseksi! Tuisku kun on tottunut olemaan se suurin ja kaunein niin nyt oli vähän tylsää kun kaveri olikin puolet suurempi! Kotona sitten kyllä taas rähjättiin Nasulle ja Nupulle emännän elkein!

Enemmän ja enemmän pitäisi vaan käydä ja kulkea turuilla ja toreilla Tuiskun kanssa...